Onkos tullut kesä talven keskelle?

Tervetuloa uusille nettisivuillemme! Niistä saamme kiittää Veikko Muikkua, joka antoi vähäistä vapaa-aikaansa paljon puhuvalle VarsiNais-joukolle! Nettisivujen ulkoasu on tarkoituksella kesäinen – koska taaskin tuli talvi, vaikka ei tahottu (olkoonkin vielä toistaiseksi kovin vähäluminen talvi). Jäämme mieluummin loppukesän väreihin ja tunnelmiin, otamme talvesta vain kivat puolet: kynttilät, lämpimän peiton ja pitkät illat ystävien kanssa. Tulkoon kesä aina talven keskelle, niin marras-helmikuun raskasmielisyys ei meitä muserra alleen!

Sysmän sydänmailla, Sanniksen mummin lapsuudenkodissa kuvattu musiikkivideo kappaleesta ”Äiti” on ihan just valmis! Ja se on tosi hieno!!! Kuvaajamme Antti Kokkola on tehnyt suuren työn – kappale ei ehkä mene hittimuottiin pituutensa puolesta, mutta tässä projektissa hittiarvo jääkin toissijaiseksi. Jotkin tarinat vaativat aikaa ja tilaa. Välillä kannattaa mennä pinnan alle, vaikka sukeltaminen pelottaa. Musiikkivideo viittaa vahvasti uuteen levyymme, jossa mennään syvälle, käsitellään tummia asioita mutta usein valoisalla otteella. Tärkeintä ei ole syntymä, ei kuolema, vaan aika niiden välissä!

Julkistamme musiikkivideon syksyn viimeisessä konsertissamme Lucian päivänä 13.12. klo 21 Ravintola Allotriassa. Lisää tietoa: https://www.facebook.com/events/1446574512287541/?fref=ts. Pöytävarauksen voi tehdä www.allotria.fi/info, liput 10€. Konsertissa kuullaan tuttuja lauluja uusilla sovituksilla ja maistiaisia ensi kesänä ilmestyvältä levyltä. Myös ”Tuli talvi, ei tahottu” –levyjä saa mahtavin joulutarjouksin! Esim: 1 levy 15€ (norm.17€) 2 levyä 25€ (norm.34€), 3 levyä 35€ (norm. 51€) ja SUPERTARJOUS 10 levyä 80€! Ja humps vaan joululahjat sukulaisille hankittu.

Kappale Äiti sai alkunsa eräältä ihan toiselta keikalta. Vilma oli väliaikamuusikkona Hyvä Vanhuus –seminaarissa, jossa eräs luennoitsija piti valoisan ja toiveikkaan luennon saattohoidosta: elämä päättymisestä ja kuinka siihen kannattaa suhtautua. Sen jälkeen elämän tarkoitusta on tullut mietittyä ihan uusista näkökulmista. Ainainen onnen, saavutusten, statuksen ja maallisen omaisuuden keräilyn sijasta elämän voi elää toisinkin. Kuuntelemalla itseään ja muita, kohtaamalla surut ja pelot pakenemisen sijaan. Sanotaan että meidän ja rakkauden maailman välissä on pelon metsä. Jotta voisimme elää täysillä, rakastaa ja tulla rakastetuksi, on meidän kuljettava sen pelon metsän läpi. Laulun äiti on tyytyväinen elettyyn elämään, koska on uskaltanut kohdata pimeät puolensa ja myös elämänsä mustat vuodet. Ne eivät merkitse lopussa enää mitään. Se mikä merkitsee on muistot, laulut, tämä hetki, yhteys luontoon ja muihin ihmisiin, he jotka olivat täällä ennen ja he jotka jäävät tänne kun itse lähtee.

Syksy on ollut keikkojen osalta rauhallinen. Olemme treenailleet kappaleita uudelle levylle ja sovittaneet uudestaan vanhoja kappaleita hengittävämmiksi ja raikkaammiksi (voi kai sanoa että paremmiksi;)). Piano on ollut lomalla, harmooni on hiipinyt joukkoon. Valma on saanut keskittyä laulamiseen ja VarsiNaiset ovat päässett todella kehittämään sovitustaitojaan. Inspiraatiota ollaan haettu myös uusista soittimista, mm. surdosta! Ollaan opittu puhumaan muustakin kuin musiikista (huomattu siis että meillä on muutakin elämää!) On ollut mielenkiintoista seurata miten laulut joista laulamme toteutuvat omissa elämissämme. Ollaan puhuttu avoimesti iloista ja murheista, omista ja yhteisistä haasteista. Jotkut bändit hajoavat sisäisiin ristiriitoihin. Uskon että meille ei käy niin, koska pidämme kortit toistemme nähtävillä.

Ensi kesäksi on suunnitteilla kiertuetta Eurooppaan, mm. Saksaan, Sveitsiin ja Belgiaan. USA:stakin tuli kutsu eräältä kansanmusiikkifestivaaleilta Tennesseesta. Apuraha-anomuksia on kiertueita varten täytelty urakalla: Suomen Kulttuurirahasto, Taike, Koneen säätiö, Alfred Kordellinin säätiö, MES. Vilma ja Reetta toivoisivat, että apurahaa voisi hakea apurahan hakemiseen. Suomea ei kuitenkaan unohdeta: Kaustinen, Haapavesi, Helsinki ja kotipaikkakuntamme ovat ainakin ensi kesän keikkalistallamme.

Ensimmäinen konserttikeskuksen kautta järkätty koululaiskeikkakiertue Raumalla oli unelmaduunia. Olemme todella onnellisia, että saamme tehdä tällaista työtä. Ensimmäisestä kiertueesta mieleen jäivät hyytävän kylmät aamut liian kesäkengissä, raksamiehet naureskelemassa epätavallisen aikaisin hereillä oleville muusikoille; opettajat seuraamassa huvittuneina koulun keittiön kautta sisään pyrkiville roudareille. Huulipunaa mikissä, äänenavaus vessassa, loppusähläykset ja itsensä keräily, lavalle kiipeäminen. Lapset kurottelemassa kohti auringon sokaisemia saippuakuplia. Nuorten tutkimattomia ilmeitä, sisäänpäin kääntynyttä syvällisyyttä. Takarivin erityisoppilaiden estottomia riemunhuutoja. Tyhjä hetki ennen ujoja taputuksia. Polvenmittaisia nimmarin hakijoita kädet ojossa. Surujen paljastamista maton alta ja niiden siivoamista pois. Marttoja Martin kimpussa. Sannis nukkumassa pianokotelossa. Kaiken antaneena keikan jälkeen xlr-piuhojen käärimistä, vähitellen palautuen. Vapaa-aikana karkkiaika, päiväuniaika, haaveilu tyrnishoteista, vanhan Rauman mukulakivikadut ja perunaleivos. Tytöt ei ikinä jaksa syödä niin paljon kuin haluaisi. Lauria yritetään lihottaa. Kuntosalista puhutaan, sinne ei mennä. Tyydytään mielen bodaamiseen ja moshauslihasten kehittämiseen. Puhutaan yhteen ääneen, päällekkäin, eri suista samoja ajatuksia. Välillä pitää pitää hiljainen hetki. Toivotaan ettei tarvitsisi levätä koskaan ja ettei rundi loppuisi koskaan. Seuraavaa rundia odotellessa..

Rauhallista joulua!! Ei se haittaa vaikka perunalaatikko ei imelly kunnolla. Tai sataa räntää pyhät läpeensä. Tai joulupukki antaa vääränlaisia lahjoja. Annetaan ne eteenpäin. Keskitytään hetkeen ja toisiimme.

Viimeisimmät artikkelit